visual artist

Sensuuri ja mieli

Added on by Soile Kortesalmi.

Miten tämä alla oleva teksti liittyy pohdintoihin teemasta ja sensuurista? Kiinnostavaa on miten teema ja sensuuri liittyvät omaan psyykeeseen ja senhetkisiin mielellisiin prosesseihin ja saattavat tulla kuvantekemisessä esiin. Tekstin pätkä on FB Kansainvälisen Psykoanalyyttisen yhdistyksen sivuilta. 

" Psykoanalyyttinen tulkinta avaa idiosynkraattisen (yksilölle ominainen ja erilainen käyttäytymis- tai ajattelutapa) yhteyden julkisen tekstin ja laittoman libidinaalisen (viettiperäisen) motivaation symbolien välilla; se tulkitsee uudelleen nämä motivaatiot kohteiden väliseksi kommunikaatioksi. Psykoanalyysin viimeinen parantava aste saavutetaan kun kohde/subjekti tunnistaa itsensä, omat motivaationsa sensuroidussa itseilmaisun osioissa, ja kykenee narratoimaan/kertomaan elämantarinansa kokonaisuudessaan. Ensimmaisessä lähestymistavassa, psykoanalyysi siis etenee kausaalista selitystapaa pitkin: se tuo päivanvaloon kausaaliset ketjut jotka, kohteen tietämattä, loivat oireen. Kuitenkin- ja tässa onkin se todellinen itse-reflektoinnin konsepti- itse kausaalisen ketjun selitys peruuttaa sen tehokkuuden. Kunnollinen tulkinta ei ainostaan johda 'todelliseen tietoon' oireesta, vaan se samanaikaisesti pitää sisallään oireen dissoluution, ja siksi kohteen 'parantuminen/restoraatio' itsensä kanssa- tiedostaminen tekona on jo itsessään vapautumista alitajuisesta pakosta. "

 Ruuhka, 170 x 140, 1997, Soile Kortesalmi

Ruuhka, 170 x 140, 1997, Soile Kortesalmi

Jos ajattelen nyt että kuvan tekeminen on väylä tiedostamiseen eli "todelliseen tietoon" niin miten sensuuri (tiedostamisen vastustus) ja halu tietää voivat kohdata kuvan tekemisessä? Millä kielellä tässä maastossa liikkuessa puhutaan ja pitääkö kieli keksiä itse? Millainen on kokemuksellinen visuaalinen kieli joka pystyy tekemään näkyväksi piilotetun ja vapauttamaan alitajuisesta pakosta? 

Nyt näen että piirustuksessani Ruuhka vuodelta 1997 olen heittätynyt etsimään kieltä jolla voisin tehdä näkyväksi jotain kokemaani. Tuolloin olin intoa puhkuva kuvataideopiskelija Limingan taidekoulussa. Piirustuksen opettaja oli sairastunut ja piti keksiä itselle mielekästä tekemistä. Päätin harjoitella hiilen rasteritekniikkaa ja lopulta harjoitus vei mennessään. 

Alla alkuperäinen teksti.

"Psychoanalytic interpretation unearths the idiosyncratic link between the fragments of public text and the symbols of illicit libidinal motivations; it retranslates these motivations into the language of intersubjective communication. The final stage of the psychoanalytic cure is reached when the subject recognises himself, his own motivations, in the censured chapters of his self-expression, and is able to narrate the totality of his life story. In a first approach, psychoanalysis thus proceeds along the path of causal explanation: it brings to the light the causal chain which, unbeknownst to the subject, produced the symptom. However - and herein resides the proper notion of self-reflection - this very explanation of the causal chain cancels its efficacy. An adequate interpretation does not only lead to the 'true knowledge' of the symptom, it symultaneously involves the symptom's dissolution, and thereby the 'reconciliation' of the subject with himself - the act of knowing is in itself an act of liberation from unconscious coersion.”